lauantai 18. marraskuuta 2017

Luettua, edellen fantasiapuolelta

150. Paasilinna Arto: MAAILMAN PARAS KYLÄ ****
322 s. Wsoy 1992 F YK
Erittäin sujuva teos Kainuun korvesta, jonne Eemeli Toropainen rakentaa kirkon ukkinsa, monen kirkon polttajan Asserin toiveiden mukaan. Kirkon ympärille muodostuu yhteisö, joka elää omien normiensa mukaan. Muu maailma rappeutuu, mutta tämä kylä kasvaa ja voimistuu. Paitsi paras, kylä lie pian ainoa. Paasilinnan kirjoissa ei onneksi ole "särmää", vaan asiat sujuvat luonnikkaasti. Oma.

151. Vuorinen Pekka: AVARUUDEN SEIKKAILIJAT **
118 s. Karisto 1951 SF YV
Noin kymmenvuotiaille tarkoitettu scifi-kirja. Ihmeellisiä avaruuteenlähtövalmisteluja, outoja käsityksiä gravitaatiosta, kuten yleensäkin tämän aikakauden scifissä. Elämää Kuussa ja Marsissa, jopa Saturnukselta ammuskellaan Marsiin ohjuksia. Jännitystä lapsille: Ammutaan sädetykeillä toisten avaruusalukset miehistöineen säpäleiksi. Tekija lääketieteen professori, vuodesta 1974 Vuoria. Oma.


torstai 16. marraskuuta 2017

Mitä järkeä?

Tämä lienee suomalaisille tarkoitettu matkaesite, kielestä päätellen. Siis miksi Saima-ressukkaa pitää puraista? Onko kyseessä turistien hupi? Haluaako monikin hampaillaan nirskauttaa Saiman pakaraa?


No, toki sen verran kieliä tajuan, että puhtaasta Saimaa-seudusta tässä on kysymys. Kunhan englanninkielen kanssa naurettavuuksiin asti vetkutellaan. Inhoan. Todella.  (Suomessa suomalaisille levitettävää esitettä pitäisi mainostaa vaikkapa lauseella Puhdas Saimaa)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Luettua fantasiahyllystä

149. Eräs Antti (Leo Pesonen): KAUKOKUVASTIN *
99 s. Wsoy 1931 YV
Näytelmämuotoinen opus (Jooseppi Puustisen ihmeellinen seikkailu), pahimman lajin "mutta sitten heräsin"-teos. Puustinen näkee unta tulevaisuudesta, jolloin naiset ovat ottaneet miehistä ylivallan, miehet elelevät vihtoreina. Liekö aikoinaan ollut huvittava tekele. Parasta komea kullanvärinen kansi. Olkoon fantasiahyllyssä. Oma.


Metsämökillä 15.11.2017

Eihän metsämökille niin vain pääse - usein on puita poikittain tiellä Tällä kertaa sentään melkoisen pieni.


Onneksi pidämme aina mukana pientä kirvestä ja sahaa. Niinpä pääsimme savusaunan eteen ajamaan


Puukasa on sentään pienentynyt pihassa. Nuo kyllä jäävät talven yli paikalleen, kun ei tullut pressua vetäistyä kasan päälle kesällä.


Mutta tästä viime vuonna lähdettiin. Puita on viety rantamökille ja ennen kaikkea viskottu liiteriin ja rikkinäisen ikkunan kautta navettaan. Oletamme pärjäävämme loppuelämämme rantamökillä puiden suhteen. Ainakin niin kauan, kun pystymme autolla ajamaan. Bussilla ei rantamökille pääse, ja sittenhän on (ranta)elämä ohi.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Luettua

146. Sankari Annikki: PUNAISET MAARIANKÄMMEKÄT ****
423 s. Wsoy 1948 2.p YK
Maaseutuelämää tässä elävästi kuvataan. On syntymää, kuolemaa, petosta, itsemurhia, tappo ja pajon muuta. Läheltä hipoo, ettei mene lässytyksen puolelle. Kirja pitää lukea ajankuvauksena. Päähenkilö on vahva nainen ja lopussa peipponen laulaa sydämensä pohjasta kohti aurinkoa. Oma.

147. Niskanen Mikko: VAIKEA ROOLI ***
169 s. Kirjayhtymä 1971 (Toim. Ea Rahikainen) AK
Ihmeen katkera tilitys Niskasen elokuvaurasta. Saattaa ollakin, että hänen filmintekemistään hankaloitettiin monelta viralliselta taholta. Komeita elokuvia silti mies jätti jälkeensä. Kaikki tärkeimmät kuvat oli jo tehty, kun tämä elämäkerta valmistui. Oma.

148. Harjulehto Seppo: AVARUUSLENTÄJÄN ARVOITUS *
128 s. Otava 1987 AV
Suomalaispoika joutuu tulvaan, pelastautuu lautalle jolla lipuu myös amerikkalainen avaruuslentäjä. Lentäjä kertoo matkastaan kuuhun ja olennoista ja rakennelmista, joita hän siellä näki.
Koska tiedot ovat salaisia, turvamiehet ajavat lentäjää takaa. Suomalaispoika karkaa paikalta ja palaa kotiinsa. Typerä juttu. Oma.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Isänpäivänmatka Varkauteen

Perjantaina teimme perinteisen Varkauskeikan (isolla). Björnin kahvilan tarjoukset olivat ennallaan mainioita, vaikka kaipaamme vanhaan huoneustoon edelleen. Sitten kiersimme kirpputorit mitään löytämättä. Sen huomasin, että kirjatarjonta on siirtynyt lattianrakoon, jolloin vanhat heikkoselkäiset jättävät ne rauhaan. Kun olimme turhaan kuljeskelleet kirpputorilta toiselle, menimme syömään. Kas, mielipaikkamme Kaks Ruusua oli yksityistilaisuuden takia kiinni. Siis ABC:lle. Enpä ole huoltoasemalla yhtä huonoa ruokaa aikoihin saanut. Kotikaljakin oli keskentekoista ja kahvi kitkerää. Palasimme tyhjin kassein kotiin. Loppuneeko tämä perinne?  (Ehkä minusta on tullut vanha kärttyisä ukko.)

torstai 9. marraskuuta 2017

Luettua, scifipuolelta

145. Harju Antero: XARDONIA-SAARISTON SALAISUUS ***
239 s. Otava 1955 AV
Seikkailujen maailma-sarjan mainio nuortenkirja. Tyynellä valtamerellä on Maapallon älymystön salattu tutkimussaaristo, jossa elämä luistaa mallikkaasti. Kari huuhtoutuu laivalta mereen ja kelluu saarille, kunnostautuu siellä ja pääsee kansalaiseksi. Avaruushissiäkin käytetään, tosin ei kerrota, miten 5 km:n korkeudessa oleva tutkimusasema pysyy ilmassa. Kari toimii neuvokkaasti muiden poikien kera tulivuorenpurkauksen aikana ja pääsee palkinnoksi tutustumaan Antarktiksella olevaan jääasemaan. Sieltäpä lennähtävät vielä Kuuhunkin, jossa tapahtuu lisää seikkailuja. Kirjan viimeiset sivut ovat varovaista psykosofista, ei uskonnollista, paatosta. Oma.


Luettua, edellen fantasiapuolelta

150. Paasilinna Arto: MAAILMAN PARAS KYLÄ **** 322 s. Wsoy 1992 F YK Erittäin sujuva teos Kainuun korvesta, jonne Eemeli Toropaine...