sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Metsämökillä

Ajoimme metsämökille. Kirveellä ja sahalla katkoimme tiellä olevat melko suuret kuuset, ja saimme auton ajettua pihaan. Kuvassa vasemmalla savusauna ja tiellä näkyy auto. Väylä on kovalla työllä raivattu.  (Näpäyttämällä kuvaa saa selvemmän kuvan esille)


Ensimmäistä kertaa tänä vuonna grillasimme makkarat ja söimme pikasaunan terassilla.


Huomaa vaimon muodikkaat polvesta revityt housut...
Otimme neljä kassillista herrapuita autoon rantamökille vietäviksi. Samoin otimme talikon, lapion ja rautaharan. Emme tarvitse enää työkaluja metsämökillä.  Lisäksi keräsimme mökin kirjahyllyistä kassillisen kirjoja kaupunkiin. Muutama sata kirjaa jää vielä, niille pitäisi paikka löytää. Sillä vakava on aikeemme päästä tästä talosta eroon.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Tallinnassa 23-27.5.2016

Ostimme matkan pakettina Eckeröltä. Laivana Finlandia, hotellina Metropol. Ei noista voi pahaa sanoa. Ilmat olivat ihastuttavia, vain kerran aamupäivän satoi.
Tutustuimme kunnolla Nõmmen kaupunginosaan. Paikalle bussilla (ostimme tietenkin joukkokuljetusvälineisiin kolmen päivän käyttöajan). Nõmmen tori on siistein tori maailmassa. Kiertelimme ympäristössä omakotitalojen keskellä. Paljon on korjattu vanhaa ja vähän rustattu rumia uusia ökytaloja. Kunnon kahvilaa emme löytäneet, joten ostimme viinakaupasta kylmät oluet ja menimme puistoon ryyppäämään.



Eikä ruma paikka ollutkaan. Siitä kävelimme harjua pitkin sinne tänne ja palasimme bussilla keskikaupungille.
Vapaduse väljakilla oli patsaita katsottavaksi, enpä muista tekijää. Etenkin tämä kyntävä Kalevipoeg oli mahtava:


Kalamajassakin tietenkin kävelimme. Kadriorgakierros jäi sateen takia tekemättä. Sen sijaan muurin vierelle oli taas pystytetty vuotuinen kukkapuisto. Etenkin tämä jousimiespatsas viehätti silmää:


Ruokailut:  Ensimmäisen ruoan söimme ravintolassa nimeltä Rataskaevu 16. Mainio ravintola, jossa oli liiankin mairea palvelu. Ruoka oli hyvää ja annos tarpeeksi pieni. Ja vessassa oli lasilattia ja alta näkyi vanhaa Tallinnaa...  Seuraavaa ruokaa menimme syömään paikkaan, jossa olimme jo oluet päivällä juoneet. Telliskiven teollisuusalueella tämä viehättävä paikka (Trühvel) sijaitsi. Vaan ei sinne illalla saattanut mennä, musiikki oli niin  kovalla, että koviamme pidellen juoksimme pois. Vierestä löytyi rattoisa paikka nimeltä Boheem, jossa söimme kelpo pastat.  Ja viimeisenä iltana menimme tietenkin Ses Besiin tutut ja taatut eväät nauttimaan.
Kansalliskirjaston kahvila oli uusittu ja pilattu.


Mikä kirjasto se on, jossa lampunjalkoihin on seivästetty kirjoja? Sinne emme enää mene. Energia ja Pagaripoisid sen sijaan ovat jatkossakin listallamme.
Ostokset: Sateessa harhailimme hetken Kalamajassa, ennen kuin sukkakauppamme Suva löytyi. Täältä tehtaanmyymälästä ostimme ison kassillisen sukkia. Jopa ovat hyviä ja edullisia. Ja Livikosta tietenkin täytyi ostaa muutama pullo. Ruokaa toimme vain hieman.
Paluumatkalla oli tulla kiire junaan, ja loppuunmyydystä junasta saimme enää ekstraluokan ylikalliit paikat. Kahvi kuulemma kuului hintaan. No, loppu oli kahvi kannusta. Lukemistakin tarjottiin. Mitäpä minä kauppalehdellä? Inhotti. Taksilla kotiin.

Luettua, osin Tallinnan matkalla

 
64. Crofts Freeman Wills: KIRISTÄJÄ ****
283 s. Wsoy 1951 (Suomennos) Riksin sarja 16 RM
Nämä Croftsin halvan roskaromaanin näköiset teokset ovat vanhukselle mainiota luettavaa. Juonta piisaa eivätkä poliisit ole liian taitavia. Vaikka murhia tehdään, verta ei roiskutella. Mutta tuhmat sedät jäävät kiinni ja hirtetään. (Ei, en kannata kuolemanrangaistusta) Oma.


65. Valste Juha: NEANDERTALINIHMINEN ***
215 s. SKS 2015 RM
Asiakirja Neandertalilaisista ja siitä, kuinka he ovat vaikuttaneet nykyihmiseen. Pari prosenttia meidän perimästämme on neandertalista alkuperää. Saharan eteläpuoliset värilliset eivät ole olleet neandertalilaisten kanssa tekemisissä, eli ”neekerit” ovat puhdasrotuisimpia ihmisiä. Kirjastosta.


66. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO ***
191 s. Wsoy 2003 3.p Sapo 54 (Kalevi Nyytäjä)
Pikauusintaluku. Mikäli vähäinen teennäinen sanailu olisi jäänyt pois, pisteitä heruisi ainakin yksi enemmän. Mutta kunnon teos tämä on. Oma.


67 Bolinder Jean: KUMMINA KUOLEMA ***
205 s. Wsoy 1980 Sapo 251 (Useita kääntäjiä)
Ei niin huono kuin voisi kuvitella. Juontakin on. Kirjan viimeinen kappale rassasi minua tarpeettomana. Kait sillä jokin psykologinen tarkoitus on. (Kun maalarimies sai omakuvansa itseään tyydyttäväksi hän tuhosi sen. Sairasta.) Oma. Kaksi viimeistä luettu Tallinnan matkalla.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Rantamökiltä kaupunkiin

Ajoimme rantamökiltä Jyväskylään, missä olimme yhden yön. Tavallaan enon perintönä saimme kirjoja, jotka kait muuten olisivat menneet paperinkeräykseen.



Luettelo:
Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat 3.p 1954
Haanpää: Jauhot 2.p 1950
Haanpää: Jutut 1946
Bergroth: Eläviä ja kuolleita 1945 3.p 1946
Steinbeck: Pitkä laakso 1962
Hymyjen kirja 3.p 1946
Pekkola: Hyvästi Porvoo – morjens Kalkutta! 3.p 1928
Walakorpi: Huhtikuun yö 1944
Kianto: Ryysyrannan Jooseppi 3.p 1944
Kaukonen: Ken surmais suuren linnun 2.p 1971
Palolampi: Kollaa kestää 1940
Hammenhög: Patruuna Sehlingin salaisuus 1939
Rautapalo-Rapp: Kehäkuningas 1946
Meri: Irralliset 2.p 1959
Jätkät sen kun porskuttaa 3.p 1971
Sparre: Diana herää elämään 2.p 1943
Olli: Harmin paikkoja 1951
Helanen: Valvova silmä 1946
Vuoden novellit 1967
Austen: Emma 3.p 1950
Tourgée: Hullun yritys 1883

Moni niistä on meillä jo ennestäänkin.  Mutta kun kirjoja näkee, pakko niitä on ottaa. On tämä parempaa kuin pelihimo tai juomahimo. (Ja Wanhat Herrat eivät naukaise mitään...)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Saarijärvellä

Kävimme Saarijärvellä. Ensin tietenkin joimme kahvit Äijäsen leipomossa. Siitä veimme auton keskustaan ja kävelimme kierrätyskeskukseen. Kirjoja löytyi. Seuraavaksi menimme läpi pari kirpputoria, joista toisesta ostimme kaksi kirjaa. Jopa oli aika tehdä vähäiset muut ostokset ja käydä syömässä lounas Vanhassa pappilassa.
Kirjasaalis:


Kierrätyskeskuksesta:
Quentin Patrick: Patrickin tusina (Salama-sarjaa)
Aapeli: Vinski (Jossa molemmat Vinski-kirjat)
Aapeli: Puuhevonen pakkasessa 
Koskenniemi: Syksyn siivet  (Runokirjakokoelmaan)
Jokinen: Suurta Pahaa
Jokinen: Kuka sellaista tekisi

Lisäksi viisi CD-levyä: Paul Anka, Matti Salminen ja Ella Fitzgerald, jota kolme osaa.

Uskovaisten kirppikseltä: (Enpä muista, mikä suuntaus)
Sariola: Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia   (Sariola-hyllyyn)
Andreas Alarieston Lapinkuvat

Vielä ostin tiskiharjoja, lasten muovilapion ja ovitiivistettä. Olinpa onnellinen.

Rantamökillä 13 - 19.5. 2016

Tärkeimmät keväthommat on tehty. Piha haravoitu, vene käännetty, kellarin luukku aukaistu.




 Lisäksi tein kaivoon uuden kannen.


Edellisen kannen tein kaksikymmentäkaksi vuotta sitten, viisikymmenvuotisjuhliani varten, kun tätini pelkäsi, että Nenonen putoaa lahon kannen lävitse kaivoon. Tätä kaivoa ei käytetä, vedessä on liikaa ammoniakkia ja rautaa, eikä vähällä käytöllä vesi vaihdu. Lähteestä saamme juomavetemme ja järvestä pesuvedet.


lauantai 14. toukokuuta 2016

Luettuaa, ja rantamökillä

62. Koura Martti: YHDESTOISTA HETKI **
232 s. Otava 1949 YV
Hitlerinkaltainen hahmo se siinä rakentaa Kalliomaailman ja aikoo hävittää Maapallon ihmiset Valittuja lukuunottamatta. (Muita samanlaisia toimijoita ovat oikeassa elämässä tietyt uskonlahkot ja suuret poliitikot) Hyvinkin kevyesti suomalainen Koura tuhoaa pahan yhteisön ja pelastaa tyttöystävänsä samalla. Taitava mies tuo paha Valtias oli – kuuhunkin lähetti kolmessa tunnissa perille saapuvan raketin. Ei kait kirjailija salaa ihaillut yksinvalta-ajatusta? Oma.


63. Brett Simon: VARSIN TASOKAS VAINAJA **
219 s. Wsoy 1993 (Tuija Rovamo) Sapo 369 RM
Allku sujuu mainiosti, mieleen tulee Lindgrenin Ehtoolehto. Loppu lässähtää, ja kaiken kruunaa viimeisen lauseen asia/kielioppi- tai ainakin tyylivirhe  Oma.

****************

Rantamökille tulimme eilen. Vene on käännetty, kävimme soutamassa. Pihaa on haravoitu ja kaikenlaista muuta keväthommaa on tehty. Tänään kävimme Kannonkoskella Huynhin leivonnaisia ostamassa. Televisio ei pelaa, lie hommattava uusi ja uudet antenni ja digiboksi. Saunoimmekin, ja mukana oli uusi vasta. 

Päivitys: Television sain pelaamaan, olivat Pihtiputaalla ryökäleet vaihtaneet kanavat eri paikkaan. Kanavahaku auttoi.

torstai 12. toukokuuta 2016

Luettua

60. Devine Dominic: KUOLEMAN PÄIVÄKIRJA **
266 s. Wsoy 1985 (Pekkanen/Saarikivi) Sapo 293 YK/JKL
Kelvollinen lukuromaani, joka ei vaatinut aivollisia ponnisteluita. Ehkä kirjailija valitsi murhaajan sillä perusteella, kuka olisi epätodennäköisin. Loogisuudesta viis. Oma.


61. Waltari Mika: VALTAKUNNAN SALAISUUS *****
421 s. Wsoy 1959 2.p AK
Uuteen Testamenttiin voisi lisätä kirjan Waltarin evankeliumi. Kauniisti kirjoitettu teos roomalaisesta, joka omaksuu kristinuskon yhtä aikaa ensimmäisten alkuseurakuntalaisten kanssa – vaikka häntä ei porukkaan hyväksytäkään. Päähenkilö Markus näkee ristiinnaulitsemisen ja tapaa ylösnousseen Jeesuksen. Löytääpä kunnon vaimonkin itselleen töykeän hienostonainen Tullian sijaan. Oma.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Tuonilmaisiin

Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Jyväskylässä

Olimme kolme yötä Jyväskylässä tätiä katsomassa. Hän on sairaalassa, eikä häneen enää saa kunnon kontaktia. Sadankahden vuoden ikä tietenkin on selityksenä. Ihminen on sentään syntynyt Venäjän vallan aikana ja on elänyt jokaisen presidentin ollessa vallassa.
Kävimme päivittäin sairaalassa ja muun ajan oleilimme sisareni kanssa. Muutaman kirpputorin kiersimme, kirjakokoelmamme karttui vain Waltarin Mikael Karvajalalla, joka meiltä puuttui. Paljon kävimme myös läpi vanhoja valokuvia, jotka löytyivät tädin luota. Muun muassa tämä kuva:


Valittaen minun on myönnettävä, että kuva on lavastettu, mistä minä nuorena olisin tuollaisen naisen napannut. Viskiäkään en ole koskaan mielelläni suuhun päästänyt. (Nainen on tädin sisarentytär Kaija ja juhlat olivat tädin miehen eli enoni kait viisikymmenvuotisjuhlat)

Rantamökillä 10-20.2017

Päätarkoituksena oli mustikankeruu. Ja eikö vain vaimo saanut ämpärillisen mustikoita kerättyä. Ei minusta enää ole mustikkametsään. Lisäks...