Kävimme päivittäin sairaalassa ja muun ajan oleilimme sisareni kanssa. Muutaman kirpputorin kiersimme, kirjakokoelmamme karttui vain Waltarin Mikael Karvajalalla, joka meiltä puuttui. Paljon kävimme myös läpi vanhoja valokuvia, jotka löytyivät tädin luota. Muun muassa tämä kuva:
Valittaen minun on myönnettävä, että kuva on lavastettu, mistä minä nuorena olisin tuollaisen naisen napannut. Viskiäkään en ole koskaan mielelläni suuhun päästänyt. (Nainen on tädin sisarentytär Kaija ja juhlat olivat tädin miehen eli enoni kait viisikymmenvuotisjuhlat)
Aika hurjannäköinen tilanne kuvassa, olipa nyt sitten lavastettu tai ei! Toivottavasti tädin loppuaika sujuu levollisesti. Otattehan valokuvat talteen kun hänestä aika jättää.
VastaaPoistaIhmeellistä kyllä, emme sisareni kanssa ole tädille sukua, hän on enomme vaimo, joten ns. edunsaajat ovat muualla. Muuten vain hän on ollut läheinen, mm. kantoi minut kasteelle 72 vuotta sitten. Kävin hänen kanssaan kaksi kertaa Kanariallakin, kun hän oli jo yli kahdeksankymmenen. Ja sisareni on pitänyt hänestä huolta viimeiset vuosikymmenet.
Poista