tiistai 10. toukokuuta 2016
Tuonilmaisiin
Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kierros Kuopiossa
Kävimme Matkuksessa, jossa on mm. IKEA. Kävelimme kerrokset läpi emmekä tietenkään ostaneet mistään mitään. Ikean lisäksi rakennuksessa on...
-
Luettu: 46. Karvinen Maire: ISIELL §§½ 399 s. Aquarian 1996 Atlantis-mantereella elämä soljuu luonnikkaasti. Isiel syntyy erään valt... -
WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAT viime vuosituhannelta (Luettu heinäkuun 2005 jälkeen) ...
-
Luin: 48. Vaalisto Heidi (toim.): KONEVITSAN ANTTI 128 s. Valamo 1985 Antti, eli Andrei Petschkoff, syntyi 1915 Uudenkirkon pitäjäs...
Osanottoni. Sait pitää tädin elämässäni näin kauan. Varmasti hän ollut läheinen, tärkeä ja rakas ihminen sinulle, eikä siihen aina tarvita biologista sukulaisuutta.
VastaaPoista